Voivatko merituulivoimalat ja kalastus elää rinnakkain?

Voivatko merituulivoimalat ja kalastus elää rinnakkain?

Merituulivoiman rakentaminen on noussut keskeiseksi osaksi Suomen vihreää siirtymää. Hallitus on asettanut kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvan energian lisäämiseksi, ja Itämeren tuuliolosuhteet tarjoavat merkittävän potentiaalin. Samalla meri on elinkeino monille rannikkoyhteisöille ja kalastajille, joiden toimeentulo perustuu juuri niihin alueisiin, joille tuulivoimaloita suunnitellaan. Kysymys kuuluu: voivatko merituulivoimalat ja kalastus todella elää rinnakkain – vai ovatko ne väistämättä ristiriidassa?
Kaksi elinkeinoa, yksi meri – mutta eri tarpeet
Kalastus ja merituulivoima hyödyntävät samaa meriympäristöä, mutta eri tavoin. Kalastajille tärkeintä on pääsy hyville kalastusalueille ja kalakantojen säilyminen elinvoimaisina. Tuulivoimayhtiöt puolestaan etsivät alueita, joissa tuuli on voimakasta ja vesisyvyys sopiva voimaloiden perustamiselle. Usein nämä alueet menevät päällekkäin, mikä aiheuttaa jännitteitä tilankäytöstä ja ympäristövaikutuksista.
Kalastajat pelkäävät, että tuulivoimapuistot rajoittavat pääsyä perinteisille pyyntialueille ja että rakentamisen aikainen melu, tärinä ja merenpohjan muokkaus voivat karkottaa kaloja tai heikentää kutualueita. Toisaalta tuulivoimayhtiöt ja osa tutkijoista näkevät mahdollisuuksia: voimaloiden perustukset voivat toimia keinotekoisina riuttoina, jotka tarjoavat suojaa ja ravintoa monille merieläimille.
Mitä tutkimus kertoo?
Tutkimustulokset merituulivoiman vaikutuksista kalastukseen ja meriluontoon ovat monivivahteisia. Rakennusvaiheessa melu ja pohjanmuokkaus voivat häiritä kaloja ja muuta eliöstöä, mutta kun voimalat ovat käytössä, niiden rakenteet voivat lisätä paikallista biodiversiteettiä. Esimerkiksi Tanskan ja Saksan merialueilla on havaittu, että simpukat, levät ja pienet kalat asettuvat mielellään voimaloiden perustuksiin, mikä puolestaan houkuttelee suurempia petokaloja.
Suomessa tutkimus on vasta käynnistymässä, mutta Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) ovat korostaneet, että vaikutukset vaihtelevat alueittain. Itämeren erityispiirteet – kuten mataluus, suolapitoisuus ja jääolosuhteet – tekevät tilanteesta erilaisen kuin Pohjanmerellä. Siksi jokainen hanke on arvioitava paikallisten olosuhteiden perusteella.
Yhteistyö avainasemassa
Viime vuosina on korostettu tarvetta tiiviimpään yhteistyöhön kalastajien, tutkijoiden ja energiayhtiöiden välillä. Useissa hankkeissa on kokeiltu niin sanottua yhteensovittavaa merialuesuunnittelua, jossa pyritään löytämään ratkaisuja, jotka palvelevat sekä energiantuotantoa että kalastusta.
Esimerkiksi on pohdittu, voisiko tietyntyyppinen pienimuotoinen kalastus olla mahdollista tuulivoimapuistojen sisällä, jos turvallisuus sen sallii. Toisaalla on kokeiltu keinotekoisten riuttojen rakentamista voimaloiden yhteyteen, mikä voi lisätä kalojen elinalueita ja tukea kalakantoja. Kalastajien osallistaminen jo suunnitteluvaiheessa on osoittautunut tärkeäksi: heidän paikallistuntemuksensa auttaa sijoittamaan voimalat siten, että haitat kalastukselle jäävät mahdollisimman vähäisiksi.
Teknologia ja suunnittelu ratkaisevassa roolissa
Teknologinen kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Kelluvat tuulivoimalat voivat tulevaisuudessa mahdollistaa rakentamisen syvemmille vesille, kauemmas rannikoista ja kalastuksen kannalta herkimmiltä alueilta. Samalla tarkka ympäristön seuranta ja digitaalinen kartoitus auttavat tunnistamaan alueet, joilla yhteiselo on realistista.
Suomessa merialuesuunnittelu on osa EU:n yhteistä kehystä, ja sen tavoitteena on sovittaa yhteen eri merelliset toiminnot – energiantuotanto, kalastus, luonnonsuojelu ja liikenne. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa on välttämätön, jotta meri säilyy elinvoimaisena ja monikäyttöisenä myös tulevaisuudessa.
Yhteinen tulevaisuus merellä
Merituulivoima ja kalastus eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia. Molemmat tarvitsevat puhdasta ja hyvinvoivaa merta. Jos yhteistyö, avoimuus ja pitkäjänteinen seuranta toteutuvat, on mahdollista rakentaa malli, jossa uusiutuva energia ja perinteinen elinkeino tukevat toisiaan.
Suomella on nyt tilaisuus näyttää, että vihreä siirtymä ja merellinen kulttuuriperintö voivat kulkea käsi kädessä. Tasapainon löytäminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä, jotta Itämeri voi tarjota sekä ravintoa että uusiutuvaa energiaa myös tuleville sukupolville.













